Käsityöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ompelua olen kokeillut, mutten jaksa sitä kaavojen jäljentelyä ja siihen liittyvää kaikkea nyhräämistä. Minun on pakko päästä tekemään heti, ilman alkuvalmisteluja. Hyvä ompelukonekin minulla olisi ja sääli, etten ole päässyt sen kanssa oikein sinuiksi. Joten ompelu on ollut lähinnä vaatteiden korjailua ja pikkuompeluksia. Ehkä olisi aika ottaa sekin asia käsittelyyn. Jossakin vaiheessa tein ristipistotöitä ja virkkailin pikkujuttuja, mutta nyt nekin on jääneet.

Sukat on minun juttu, niitä voi tehdä missä vaan, toisin kuin ompeluksia. Minulla on kokoajan menossa jokin neulontatyö, tällä hetkellä neulon tyttärelle ohuita (yö)villasukkia ja itselleni pidempivartisia kirjoneulesukkia. Syksyn aikana neuloin kahdelle kaverilleni pöllösukat. Oma lähipiiri kun on ns. sukissa, on minun täytynyt levittäytyä neulomaan vähän laajemmalle piirille. Harmittaa etten ole koskaan tullut kuvanneeksi neulomuksiani, olisi jälkikäteen kiva katsella mitä on kenellekin tehnyt. Annan kaikki neulotut sukat lahjoiksi, eikä kukaan ainakaan vielä ole kieltäytynyt vastaanottamasta niitä. :D

Niinpä vahingosta viisastuneena tarkoituksenani on lisätä tänne valmiit työt kuvina. Näin ainakin itse pysyisin kärryillä kuka on saanut ja mitä. Yhtenä vuonna neuloin useammat Jussisukat.  Neuloin saajan nimen jalkapöytään ja tuntuivat olevan mieluisia. Tänä vuonna kaveripiiriin on syntynyt kaksi pikkumiestä ja heille on tarkoituksena tehdä omat "pikkujussit".

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ostelevat uusia työkaluja, askartelutarvikkeita, koruja, kankaita ja kaikkea vain siksi, kun aina voi tarvita ja ettei itsellä vielä ole juuri tätä kyseistä. Itse voisin ostaa kuinka paljon vain ihania lankoja joista neuloa mitä ihanempia sukkia. Toki rahansa voisi turhempaankin laittaa ja omaatuntoa hyvitellessäni neulon joskus kaikki jämälangat sukkiin, niin voin taas ostaa uutta. ;) Tytär sanoi että olisi aika alkaa neulomaan myyntiin, mutta pidän siitä että neuloessa ajattelen sitä ihmistä kenelle sukkia teen. Neulon sukat rakkaudella... Ajatella, jos jokainen ajattelisi näin. Leipuri ei raaskisi myydä leivoksiaan, eikä ompelija mekkojaan. Ehkä minäkin joskus, kuka tietää?!

Nyt alan tuntea pakottavaa tarvetta istua sohvalle ja ottaa sukantekele käteen. Kyllähän ankean ja märän marraskuunpäivän voi hyvin viettää sohvalla neuloen, eikö?

kaksi oikein, kaksi nurin...

Heippa!